Deittailu - Älä tee näitä virheitä!

Jokin aika sitten tapasin miehen, jonka ristin Hugbuddyksi. Syystä, että se puhui koko ajan ”halimisesta” – aina, ja kaikkialla – enkä minä voi sietää koko sanaa aikuisen miehen suusta, ellei kyseinen mies puhu lapselle, tai ellei kyseessä ole vitsi.

Hugbuddy kartoitti häätoiveitani ensimmäisen puhelumme aikana. Kahden viikon päästä se kertoi, kuinka paljon minua rakastaa ja kuinka tärkeä minä sille on. Samalla se hehkutti, kuinka myös tyttäreni on ottanut oman paikkansa hänen sydämessään. Outoa tässä oli se, ettemme olleet noiden puheiden alkaessa tavanneet, kuin yhden ainoan kerran.

Hugbuddy reissasi kahteen otteeseen toiselta paikkakunnalta vain, jotta näkisi minut – kuitenkaan odottamatta vastaustani siihen, olenko ylipäätänsä paikalla. Ensimmäisellä kerralla kello oli liikaa, jotta olisin voinut, jaksanut tai muutenkaan ollut kiinnostunut lähtemään Isabelin kanssa yhtään mihinkään. Toisella kerralla päiväni oli muuten vain liian täynnä, jotta olisin ehtinyt yhtään mihinkään. Molemmat kerrat siis päättyivät Hugbuddyn kannalta ikävästi. Olin luullut, että ensimmäinen kerta olisi opettanut, mutta näköjään sitten ei.

Hugbuddy halusi koko ajan puhua tunteistaan. Siis ihan koko ajan. Vaikka edelleenkään emme olleet nähneet kuin sen yhden ainoan kerran. Hän alkoi myös suunnitella tulevaisuutta – tai oikeastaan tulevaisuuttamme, joka hänen silmissään näytti varsin ruusuiselta. Hän halusi kuulla mielipiteitäni siitä, millaista meidän arkemme sitten tulevaisuudessa tulee olemaan, ja miten mikäkin asia tullaan tekemään. Minun mielestäni oli aivan liian aikaista puhua tuollaisista asioista tai edes tehdä mitään suuria tulevaisuuden suunnitelmia, joten ilmaisin sen hänelle useampaan otteeseen. Hugbuddy ei kuitenkaan lannistunut, joten lopussa jouduin sanomaan hänelle asiasta aika kovaan sävyyn.

Hugbuddy käyttäytyi niin kuin ei olisi ymmärtänyt koko asiaa, vaan hoki, että ”Jos tästä jotain positiivista haluaa hakea, niin kertoohan nämä mun puheet siitä, että välitän”, jne. Jouduin taas jyräämään hänet siinä mielessä, että kerran tapaamastaan ihmisestä ei kerta kaikkiaan vain voi välittää kovin hirveän paljoa, niin ikävää kuin se vain onkin.

Hugbuddy ei lotkauttanut puheilleni korvaansakaan, vaan ryhtyi uudelleen suunnittelemaan ruusuista tulevaisuuttamme – ja minä kimpaannuin. Jouduin toistamaan jo sanomiani asioita melko kipakkaan sävyyn lisäten litaniaan myös sen, että moinen käytös ei kyllä minua kovin kiinnostuneeksi vielä tässä vaiheessa saa, vaan oikeastaan kaikkea muuta.  

Hugbuddy ei pitänyt sanoistani ollenkaan, ja suuttui. Minun puolestani sai suuttuakin.

(Hän on edelleen kuvioissa mukana ja koettaa kovasti piirittää minua, toistaiseksi hieman hillitymmin, mutta minua ei enää kiinnosta. Sitä hän ei taas suostu käsittämään.)

Yksi keskeisimmistä tästä opituista asioista lienee hyvin olennainen ja tärkeä osa jokaista ihmissuhdetta; kuunteleminen. Toista ihmistä kannattaisi oikeasti kuunnella. Ajatuksia ei pidä lukea, mutta toisen sanoja on kuunneltava. Jos toinen toppuuttelee toista tyyliin ”Jäitä hattuun”, niin luultavasti niitä jäitä todellakin kannattaisi laittaa sinne hattuun. Tai vaihtaa kohdetta.

Toinen tästä opittava asia lienee myös pelisäännöt. Eli jos välejä ei meinaa laittaa poikki heti ensimmäisen tapaamisen jälkeen, olisi hyvä puhua siitä, mikä ihmissuhteessa tai sen poikasessa on sallittua ja mikä taas ei. Pelisääntöihin kuuluu myös etenemisnopeuden määritteleminen.

Kolmas asia on itsensä hillitseminen. Vaikka kuinka tuntuisi hyvältä idealta puhua häistä jo ensimmäisen puhelun aikana, ei toinen välttämättä ole ollenkaan samaa mieltä. Tällaisista isommista asioista puhuminen ja niiden suunnitteleminen voi varhaisessa vaiheessa karkottaa kumppanin, ja saada hänet miettimään, suunnitteletko hääjuhliasi jokaisen tapaamasi naisen kanssa.

Ps. Haasteeseen vastaaminen alkaa tänä iltana. Piakkoin tulossa myöskin suuri kenkäpostaus, jonka työstäminen on jo aloitettu.